Loppusepustus

Nyt on vaihto-opiskelu ohi

Eilen oli sitten viimeinen koulupäivä, tai oikeastaan ICA Presents-tapahtuma, missä kaikki alan kurssit näyttivät mitä ovat saaneet aikaan. Meidän ryhmällä oli yksi paikka ICA:n aulassa, missä sai kokeilla peliä Xbox-ohjaimilla, tai istua sohvalla ja katsoa kun muut pelaa, ja sitten meidän omaan luokkaan järjesteltiin pöydät missä ihmiset saivat kokeilla peliä läppäreillä. Tosin jälkimmäisessä oli hieman ongelmia, sillä pelin 1v1-moodi ei ilmeisesti oikein toiminut, ja koodaajat selvittivät ongelmaa pitkälle päivään. Onneksi saivat lopulta toimimaan. Päivän lopuksi oli palkintojen jako; Poly Jumper sai palkinnon parhaasta presentaatiosta sekä yleisön suosikki-palkinnon (audience award). Mieli oli siis kyllä korkealla koko tiimillä. Opettajatkin tulivat luokkaan jälkikäteen kertomaan kuinka paljon tykkäsivät tästä pelikurssista (joka oli joillekin viimeinen laatuaan)

Huolimatta siitä että vastoinkäymisiltä ei vältytty ja vaikka projektin aikana välillä väsytti aika lailla, jäi kuitenkin koko hommasta hyvä mieli. Peliprojekti ehdottomasti teki vaihdosta kaiken vaivan arvoisen. Suurin osa porukasta ilmoitti olevansa halukas vielä jatkamaankin sitä, mahdollisesti Kickstarterin avulla.

Ylihuomenna odottaa pitkä paluumatka Suomeen, missä sitten pitäisi melkein heti alkaa valmistautumaan työharjoitteluun. Minulla vain on vielä vaikeuksia sisäistää sitä, että vaihtoni tosiaan on nyt loppu.

Kuvia valitettavasti en ole juuri saanut näiltä viimeisiltä viikoilta, koska jätin jouluna jo kamerani perheen luo, mutta tässä on linkki Poly Jumperin traileriin: Official Poly Jumper Trailer
Ja lisäksi pari omaa kännykkäkuvaa sekä Facebookista ryöstettyjä kuvia:

Minä ja Gina maalaamassa taustoja aulan pöydän viereen.

Poly Jumper-tiimi palkintojenjaossa.

Oli täällä jopa yhtenä päivänä lunta. Yleensä kyllä tämännäköistä.

Ja takaisin Hollantiin

Tosin nyt vain kolmeksi viikoksi

Täällä ollaan taas, takaisin Alankomaissa. Nyt tänne tulo oli huomattavasti vähemmän stressaavaa kuin silloin päälle neljä kuukautta sitten, tietenkin kun nyt ei ollut enää yhtä pihalla asioista ja vanhasta rutiinista sai heti seuraavana päivänä kiinni. Lentokin sujui hyvin, vaikkei kolmelta aamuyöllä herääminen jotta kerkiää koneeseen kovin hauskaa ollut. Mutta toisaalta sain tällä kertaa ikkunapaikan, mistä oli mukava seurata auringonnousua (väärältä puolelta konetta tosin) ja katsella Alankomaan maisemia. Oli kyllä erinäköistä verrattuna Suomen tai Ruotsin maisemiin, metsää oli paljon vähemmän ja kaikki oli jotenkin kaavamaisemmin suunnitellun näköistä, pellotkin olivat lähes kaikki siistin suorakulmion muotoisia.

Kotona oli hurjan mukava käydä, nähdä tuttuja naamoja ja kokonaan unohtaa koulustressin pariksi viikoksi. Eläimistä ainakin Reku tuntui olevan iloinen kotiinpaluustani, ja kissa herätti minut ensimmäisenä yönä tuijottamalla naamaani tiiviisti viiden sentin päästä. Joulukin oli valkoinen, ja pääsin vihdoin juomaan O'boyn kaakaota (nyt toin yhden paketin mukanani). Täällä Arnhemissakin kuulemma oli lunta jopa päivän ajan ja sen jälkeen jäätä, mutta nyt täällä näyttää oikeastaan samalta kuin lähtiessänikin, mitä nyt jossain nurkassa on hieman hangen jäänteitä.

Koulun osalta nyt alkaa tekeminen hiljalleen loppua; animaatiot ovat viittä vaille tehtynä, taidetta ei nyt tarvita enää hirveästi ja jäljellä on oikeastaan tietääkseni enää vaihtoehtoisten ulkonäköjen teko hahmoille ja mahdollisesti animaatioiden korjailu jos virheitä ilmaantuu. Tällä hetkellä autan taidetiimiä tekemään ikoneita pelissä poimittaville jutuille. Toisaalta täytyy vielä tehdä peliprojektin portfolio, sekä hoitaa kaikki lähtöjärjestelyt (kirjautua ulos kaupungista ja asuntolasta, myydä pyörä pois) ja vaihtopaperijutut.

Ja hieman kännykkäkuvia lomalta ja matkalta:

Kahdeksan päivää

Suomeen lentoa jännittäessä

Sain tehtyä vihdoin mahdollisesti viimeiset kuvitukset pelille, ja nyt pääsen työskentelemään kunnolla hahmojen 3D-mallien ja 3Ds Maxin parissa. Ei sillä ettei kuvitusten tekeminen olisi ollut hauskaa ja kehittävää, mutta oikea hartiani alkoi olla kipeä vuorokauden ympäri kun ei saanut oikein lepoa. Jo yksi päivä ilman monen tunnin yhtäjaksoista piirtämistä auttoi paljon.

Olen siis nyt päässyt animoimaan yhtä hahmoista, Rediä. 3D-animointi on oikeastaan samaan aikaan melko hauskaa - kun onnistuu tekemään luonnollisen tai muuten hienon näköisen liikkeen - mutta välillä turhauttavaa. Jos animaatiossa on virhe niin sitten on kivaa alkaa käymään läpi luita ja etsimään vielä että mikä keyframe (eli animaation kohta, näin kehnosti selitettynä) on syypää. Tosin mitä enemmän animoin niin sitä helpompaa koko homma tuntuu olevan (kuten useimmissa asioissa).

Tuntuu hassulta ajatella, että olen jo ensi viikonloppuna kotona Suomessa. Aika on mennyt mukavan nopeasti, ja on varmasti erittäin hämmentävää palata Suomeen näin neljän kuukauden Hollannissa asumisen jälkeen. Lisäksi kokemuksesta tiedän että se, ettei yhtäkkiä ole mitään pakottavaa tekemistä tulee aiheuttamaan aivoilleni hämminkiä, kun on viimeisen kuukauden ajan puurtanut joka arkipäivä. Mutta ei kyllä tekemisen pitäisi hevillä loppua lomallakaan.

Ja olen onnistunut hankkimaan joululahjat hyvissä ajoin. Suklaata oli vaikea valita, sillä täällä ei ole valikoimassa hirveästi valittamista (Fazeria ei kyllä löydy). Lisäksi täytyi pitää mielessä että minun täytyy mahduttaa kaikki lahjat ja suklaat muun roinan mukana matkalaukkuun.

Nyt ei muuta kuin vain kauhunsekaisella jännityksellä odottamaan ensi viikon perjantaita.

3Ds max ja hahmon "luuranko".

Joulu on taas

Ja meillä on joulupalmu luokassa

No itse asiassa olen aika varma ettei se ole palmu, mutta jonkin sortin huonekasvi. Se oli ilmestynyt jouluvalojen kera hahmotiimin pöydälle keskiviikkona, ja yksi meistä kävi hakemassa siihen joulukoristeita. Onpahan vähän jouluisempi tunnelma.

Peliprojekti jatkuu siis vielä, ja täytyy myöntää että vaatii veronsa. Niskasärkyä on välillä ollut, mutta enemmän haittaa se, jos ei ole saanut nukuttua kunnolla ja keskittyminen on vaikeaa. Ostin kyllä nytten korvatulpat niille öille, kun baarin väki pitää meteliä tai jos kämppiksillä on kavereita todella myöhään. Kuitenkin väsymyksestä yms. huolimatta on edelleenkin ihan hauskaa. Ja tuotteliasta, olen piirtänyt kolmen viikon sisällä enemmän kuvia valmiiksi kuin varmaan koko alkuvuodesta.

Lunta ei vieläkään ole näkynyt missään, mutta yöpakkasia alkaa olla pari astetta (minkä sitten tuntee aamulla, kun en jätä lämmitystä päälle yöksi) ja päivälläkin on alle viisi astetta. Tosin ensi viikolla pitäisi taas lämpötilan nousta lähemmäs kymmenta plus astetta. No mutta kunhan Suomessa sitten olisi valkea joulu.

Enää noin kaksi viikkoa niin lähden Suomeen. Jännittää paljon, ja hermostuttaa se kun täytyy mennä lentokentälle ja itse muistaa kaikki asiat. Suunnilleen muistan mitä kaikkea piti tehdä silloin kun tänne lensin kuukausia sitten, mutta nyt täytyisi osata tehdä samat asiat Amsterdamin lentokentällä, josta minulla on erittäin vähän muistikuvia. Mutta kunhan vain lentokoneeseen pääsen niin sitten on kaikki hyvin.
 

Tein tälläisiä julisteita/julistepohjia pelille.

Tausta latausruutua varten.

Suunnittelin leiskan nettisivuston hahmo-osiolle. Tätä ei otettu käyttöön, ainakaan ihan tälläisenä.

Tee ja viitisen tuntia piirtämistä päivässä

..pitää lääkärin ja tylsistymisen loitolla

Aika on kyllä lähtenyt kulumaan vielä nopeampaa peliprojektin alettua, sillä tekeminen ei lopu kesken. Hahmotiimissä olemme tähän mennessä suunnitelleet useita hahmoja, ja niistä sitten karsineet kuusi lopulta peliin päätyvää. Valitsimme lopulliseksi tyyliksi concept artille (elikkä konseptitaiteelle) minun yhden tyylini, joten sain sitten tehtäväksi piirtää kaikkien hahmojen viimeiset designit, jahka muut olivat niitä muokanneet enemmän tai vähemmän. Ei siinä mitään, minusta on todella mukavaa että on mielekästä tekemistä - ja toistaiseksi olemme edenneet hyvään vauhtiin niin vielä ei aikataulu hengitä niskaan - ja tiimi on mukava. Näin kahden viikon perusteella sanoisin että tykkään peliprojektista enemmän kuin alkupuoliskosta.

Nyt selvisi myös miksi nimeni kirjoitetaan ihmeellisen usein väärin: Marieka on ilmeisesti hollantilainen versio Marikasta, ja lausutaan samalla tavalla (tai siis hollantilaiset lausuvat ne samalla tavalla korostaen toista tavua). Ja hahmotiimissä sattuu olemaan minun lisäkseni juuri Marieka-niminen tyttö. Siinä on sitten aina välillä se pieni hämmennys kun joku sanoo 'Marika', että kumpaa meistä tarkoitetaan.

Ja ilmeisesti kouluryhmien väliset kilpailut on täällä hitusen erilaisia kuin Suomessa. Meillä on siis kaksi 'pelifirmaa'; meidän Poly Jumper-ryhmä ja ne toiset, Delmor-ryhmä. Ensimmäinen, ööh, kahnauksemme meni näin: viime viikolla jossain vaiheessa Delmor osti delmor.nl- sekä polyjumper.nl-osoitteet, ja laittoi "meidän" sivustomme ohjautumaan heidän sivulleen "Delmor on parempi kuin Poly Jumper"-väitteiden yms. kera. Aluksi meidän ryhmämme yritti ostaa polyjumper.nl:n itsellemme, mutta sitten päädyimmekin hankkimaan osoitteen polyjumpergame.comin, minne sitten teimme kunnon sivuston. Tämän lisäksi armas hahmotiimin johtajamme teki kauniin, kröh, mainoksen Delmorille, jota sitten tulostettiin ja leviteltiin koululle.

Huolimatta siitä että kilpailuhenki on täällä selkeämmin esillä kuin Suomessa useimmissa koulujen kilpailuissa, niin kuitenkin onneksi kaikenmoinen naljailu on hyvähenkistä, eikä oikeaa sabotointia ole näkynyt. Ja kuten opettajamme kehotti, niin on parempi olla ajautumatta turhaan kinasteluun ja sen sijaan keskittyä tekemään omaan peliimme jotain upeaa, millä sitten kettuilla toiselle ryhmälle.

Olen muuten huomannut että suomeksi kirjoittaminen vaatii hieman enemmän miettimistä kuin aikaisemmin. Kun täytyy kääntää ja yrittää muistaa sanat taas suomeksi. Mutta englanti ainakin sujuu paremmin.

Projektimme managerilla oli synttärit viime viikolla, ja kaikille oli kakkua tarjolla.

Delmorin *kröh* mainos. Nämä oli otettu tällä viikolla pois.

Hahmosuunnitelmia.

Taidetiimin ruokavarasto ja työpiste. Arvatkaa kolme kertaa mikä on tiimin johtajan tuoli.

Meikäläisen oma työpiste ja kuppi teetä.

Tältä näyttää aamuisin yhdeksän aikoihin kun lähden kouluun.

Ja iltapäivällä kun lähden niin aurinko on laskemassa.

Vahtimestarin koira, Jack. Katsoo aina niin surkeana kun en jää silittämään sitä koko loppupäiväksi.

"Welcome to Holland"

...sanoi vahtimestari kun yskin keuhkojani pihalle.

Enpäs päässytkään käymään museossa loman lopussa, koska sairastuin. Joten vietin loppuloman ja melkein koko viime viikon kuumessa ja/tai yskimällä ja nenä tukossa. Onneksi koulua ei ollut ilmeisesti ollenkaan, vaan koko viikko oli sitten varattu aikaa tehdä kasaantuneita koulutehtäviä (helpotuksen huokaus). Onnistuin saamaan kaiken ajallaan valmiiksi, vaikka jäikin hieman harmittamaan se että sairauden takia en jaksanut panostaa 3D-tehtävään ihan niin paljon kuin olisin halunnut. Toivoin että olisin vielä ehtinyt mallintaa soihdun, mutta se sitten jäi.

Tajusin muuten äskettäin että olen puolivälissä vaihto-opiskeluani. Reilut kaksi ja puoli kuukautta on takana ja toinen semmoinen edessä. Loppupuoliskon pitäisi tosin kuulemma olla sekä kiireisempi että hauskempi kuin alun, sillä meillä on nyt alkanut peliprojekti. Maanantaina kokoonnuimme koko peliporukan kanssa yhteen luokkaan - eli kansainvälisen ja hollanninkielisen kurssin opiskelijat ja kaikki opettajat - ja yhteensä väkeä oli siinä noin 80. Ja luokka oli siis semmoinen hitusen normaalia isompi huone, ei mikään luentosali. Sanomattakin selvää että istumapaikat loppuivat kesken ja ahdasta oli.

Hapen vähyydestä ja tilan puutteesta huolimatta oli todella hieno päivä. Jahka kurssin pääopettaja oli selventänyt loppukurssin aikataulun, opiskelijat pääsivät esittelemään peli-ideoitaan, joista sitten äänestimme kaksi suosituinta, ja jakauduimme kahteen "pelifirmaan". Koska porukkaa tosiaan oli molemmissa "firmoissa" sen yli 30 henkeä, jakauduimme vielä ryhmiin. Itselläni oli vaikeuksia päättää hahmo- ja taideryhmien väliltä. Hyppäsin ensin taideryhmään, koska ajattelin sen olevan ainakin tuttua työtä, mutta koska hahmoryhmään kaivattiin enemmän väkeä, vaihdoin sitten siihen.

Ja täällä on nyt vasta alkanut ilma viiletä ja puut olla ruskassa. Vielä ei olla pakkasen puolella ja lunta en odota näkeväni muuta kun lähellä joulua, mutta öisin alkaa olla lämpötila siinä 5 astetta. Ja joulusta puheen ollen enää alle kaksi kuukautta että pääsen lomalla kotio Suomeen! Vaikka koti-ikävä ei olekaan yhtä paha kuin alkuviikkoina, niin odotan matkaa takaisin Suomeen kyllä innolla. Sitä odotellessa täytyy ryhtyä hiljalleen joululahjoja bongaamaan.

Vihaisimman näköinen kissan mitä olen nähnyt sitten Grumpy Catin.

Lehmiä laitumella, ja taustalla on Presikaafin juna-asema.

Luontoa kaupungin keskellä

Sonsbeekin puisto ja kotieläintarha

Syysloma alkoi viime viikolla, tosin en ole hirveästi ehtinyt vapaa-ajasta nauttia. Koulutehtäviä on sen verran, ettei tarvitse kärsiä tekemisen puutteesta vähään aikaan. Vielä pitäisi tehdä 3D-malleja, yrittää epätoivoisesti saada jotain musiikin kuuloista aikaan - meidän täytyy tehdä omaa demopeliämme varten oma musiikki - ja sitten ehkä keritä korjaamaan yhtä vanhaakin koulutehtävää.

Mutta kerkesin sentään sunnuntaina käymään parin kilometrin päässä Sonsbeekin puistossa. Sää ainakin suosi, melkein +20 astetta. Puiston kuuluisimman nähtävyyden, ns. Valkoisen talon eli Stadhuis Sonsbeekin vieressä oli ihmisiä piknikillä ja taisi jotkut ottaa aurinkoakin. Puisto oli kyllä erittäin kaunis, ja rauhallisen oloinen väenpaljoudesta huolimatta.

Tämä oli ystävällisin joutsen, mitä olen ikinä nähnyt. Ei haitannut yhtään vaikka joku tuli siihen kameran kanssa heilumaan parin metrin päähän.

Lisäksi pääsin käymään kuvaamassa koululla ja koulun vieressä olevassa kotieläintarhassa (tai mikä ikinä se onkaan). Lampaita ei ollut tällä kertaa pihalla, mutta lehmiä, vuohia ja valtava hevonen löytyi kyllä. Ja pääsin rapsuttamaan suloista, pörheää lehmää.

Luulin tätä poniksi, kun katselin kaukaa. Oikeasti heppa on varmaan yhtä korkea kuin minä.

Koulun aulassa oleva "kompassi".

Koulun sisäpiha.

Tässä osassa rakennuksesta on oikeastaan kaikki meidän tunnit.

Arnhemin keskustaa.

Kämpän keittiö. Uunia ei tosiaan ole. En pääse syömään uunipitsaa :(

Ensi viikolla olisi tarkoitus käydä vielä yhdessä museossa, jos vain saan raivattua koulutehtäviltä aikaa.