lauantai 27. syyskuuta 2014

Löysin kaakaota

Maksalaatikkoa kyllä on ikävä


Näin reilun kuukauden ja viikon jälkeen on jo huomattavasti tottuneempi uuteen paikkaan. Koulu ja muut menot alkavat olla jo melkein rutiinia. Ja olen viittä vaille saanut kaikki paperihommat pois jaloista. Pyörän piti olla korjattu eilen, mutta kaupasta soiteltiin ja pahoiteltiin, että oli ollut niin kiireistä, ettei sitä oltu ehditty korjata. Mutta minun pitäisi pystyä hakemaan se tiistaina. Enköhän minä kaksi koulupäivää selviä ilman - tai oikeastaan vain yksi, koska maanantaisin ei ole tunteja.

Tänään oli tarkoitus saada pankkiasiat hoidettua loppuun, paitsi että palvelupisteen kone ei suostunut toimimaan. Pankin rouva pyysi tulemaan takaisin sitten maanantaina. Ei ollut kuitenkaan aivan turha reissu, sain otettua paljon valokuvia - pankin vieressä oli pieni tori, ja matkan varrella puisto, joissa sitten poikkesin. Torilla eräs vaatekauppias olisi vissiin halunnut mainostaa minulle tavaroitaan. Ties kuinka mones kerta se oli kun siinä sitten selitin pahoitellen, etten puhu hollantia. Hän sitten innostui kyselemään että olenko lomalla vai asunko Arnhemissa ja kuinka kauan yms.

Paluumatkalla minulta kyseltiin jo toisen kerran opastusta, tällä kertaa tosin kysyjinä oli hollantilainen pariskunta. Valitettavasti englanti ei oikein luonnistunut, mutta paikalle piipahti paikallinen mies, joka sitten osasi ilmeisesti neuvoa suunnan.

Viime viikolla muuten ilmeni, että meillä onkin ilmeisesti netissä jonkinmoinen Study Guide (opinto-opas), joka sisältää suunnilleen kaikki tehtävänannot ja niiden palautuspäivät. Sain tietää tästä sattumalta, kun vierustoverini yritti löytää sitä. Olisi paljon kivempi, jos tästäkin olisi informoitu opiskelijoita kunnolla.

Opiskelutahti on kiireisempi kuin Metropolian kursseilla keskimäärin. Onneksi olen hyvin ehtinyt kuitenkin kaikki tehtävät tekemään. Tällä hetkellä minulla on läksynä tehdä LDD - ei, se ei ole huume, vaan lyhenne Level Design Documentista, eli sepostus siitä, miten aiemmin suunnittelemamme peli sitten käytännössä toimisi. Ja ensi torstaihin mennessä minun pitäisi mallintaa 3Ds Maxilla steampunk-teemainen viikinkilaiva. Huhhuh.



Kohta on lokakuu, ja täällä pörisee vielä onnessaan kimalaisia.





Joko tämä on joku katajan lähisukulainen, tai sitten ne vain kasvavat näin järkyttävän kokoisiksi.






Torilla oli koju, joka myi yksinomaan kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.

Myyjä kysyi, että otanko kuvia televisioon. Kerroin että valitettavasti ihan nettiblogiin vain menevät.

Mansikat ovat täällä halvempia, iso kippo oli kolmisen euroa.

Kunhan tuossa ei varoiteta puistossa liikkuvista ihmissyöjäkarhuista, niin ei huolta. (Oikeasti siinä kehotetaan käsittääkseni pysymään polulla ja pitämään koirat kiinni)


Orava tuli polulla vastaan. Yritin jutella kurrelle, mutta se jostain tuntemattomasta syystä säksätti kovaan ääneen takaisin ja kiipesi sitten syöksähdellen ylös puuhun.

Puiston puut olivat muuten todella isoja.


keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Ruskettuminen syksyllä Alankomaissa

 ...on yllättävän helppoa.


Odotan innolla pakkasia. Lämmin keli on kyllä mukava, paitsi silloin kun täytyy kävellä suorassa auringonpaisteessa yli 2 km koululle mukanaan repun lisäksi pc-laukku läppärille. Paitsi normaalisti täällä on kuulemma talvella siinä 5-10 astetta pakkasta. Yksi talvi oli -20 astetta, ja se oli ilmeisesti harvinaisen kylmää. Saa nähdä millainen shokki on sitten palata Suomeen yleensä vuoden kylmimpään aikaan.

Olen kävellyt ympäri kaupunkia nyt parina päivänä hoitelemassa asioita pankissa ja kaupungintalolla, ja tänään muistin jopa ottaa kameran mukaan. Siinä kadulla kuvatessani yksi herrasmies (turisti ilmeisesti, kun puhui englantia) tuli kysymään minulta miten päästä joelle. Onneksi olen sen verran pyörinyt ympäri ämpäri kaupunkia, että osasin helposti neuvoa reitin. Minusta oli vain kovin huvittavaa, että mies bongasi kadulta juuri kaupungissa kolmisen viikkoa asuneen vaihto-oppilaan, jolta kysyä reittiä.

Kävelemisestä puheen ollen, sain raahattua vahtimestarin avulla vihdoin ja viimein pyöräni kauppaan, josta sen ostin. Hyvät uutiset: he voivat korjauttaa sen. Huonot uutiset: siinä saattaa kestää yli 2 viikkoa, koska he eivät itse korjaa pyöriä, vaan heidän täytyy pyytää paikalle korjaaja. Turhauttavaa, mutta saanpahan sen kuntoon. Ennen pitkää. Siihen asti pärjään bussilla ja mahdollisesti lainaamalla kämppiksen pyörää, jos on tarve mennä sen verran kauas, ettei käveleminen huvita.

Koulusta sen verran, että tiedonkulku on hirveä. Luulin Metropoliassa sen olevan huono, mutta ainakin se toimi suurimman osan ajasta, ja yleensä tiesi mitkä tehtävät pitää palauttaa ja milloin ja koska tunnit alkavat jne. HAN:lla ei näytä olevan koulun antaman sähköpostin lisäksi mitään virallista tiedonjakamiskanavaa (ja kaikki koulun sähköpostit ovat hollanniksi, jee), ja opettajat käyttävät sekalaisesti sähköpostia ja Facebookia viestittämiseen. Tehtävien palautuspäivät jäävät ainakin Game Art-kurssilla erittäin hämärän peittoon.

Lisäksi suuri luokkakoko aiheuttaa omat ongelmansa, ja lukujärjestys on hankalakäyttöinen. Meidän täytyy erikseen tarkastaa oikeastaan kaksi lukujärjestystä; Game Play ja sitten joko Game Art tai ohjelmoinnin vastaava kurssi, koska lukkarijärjestelmä ei osaa näyttää näitä samaan aikaan.

 Näihin ongelmiin varmaan sopeutuu ajan kanssa, mutta ironista on että osasto, jossa opiskelen on juuri omistettu informaatio/kommunikaatio-aloille.



Juustoliike. Täällä on isommat juustohyllyt kuin Suomessa.


 Schatkamer Walburgisin museo on hyvä maamerkki, kun suunnistaa kaupungintalolle.






Tärkein liike minulle heti ruokakaupan ja apteekin jälkeen.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Paperisota taas uudestaan

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Ensinnäkin, muutin maanantaina lyhyellä varoitusajalla koulun asuntolaan. Totesimme koulun kansainvälisen toimiston henkilön kanssa sen luultavasti auttavan vaihdon ja kaiken siihen liittyvän aiheuttamaan stressiin. Lisäksi tietysti koulumatka lyheni alle kolmeen kilometriin - kouluun kestää kävellen suunnilleen 20-25 minuuttia. Olo on kyllä helpottanut jossain määrin näin kahden päivän jälkeen, vaikka tietysti vieläkin ajoittain stressitaso nousee ja olo on väsynyt. Mutta nyt jaan pienehkön kämpän kahden muun vaihto-oppilaan kanssa; yksi Briteistä ja toinen muistaakseni Karibialta. Aivan ikkunani alla sattuu kyllä olemaan asuntolan sisäpiha, missä ihmiset ilmeisesti tykkäävät bilettää, mutta enköhän pysty elämään sen kanssa. Tai hankkimaan korvatulpat.

Äkillisestä muutosta on seurannut uusi paperisota - en ole vielä edes saanut vuokrasopimusta - jonka setvimisessä kestänee jälleen viikon päivät. Mutta paikka vaikuttaa pääasiassa kivalta, ja seudulla on runsaasti upeita omakotitaloja puutarhoineen. Sekä asuntolan vahtimestari (tai talonmies? Englanniksi caretaker) on mukava, ja omistaa suloisen bullterrierin nimeltä Jack.

Lisäksi pyöräni - upouusi, hädin tuskin 2 viikkoa käytössä ollut pyörä - otti ja hajosi. Toistaiseksi en ole saanut vielä raahattua sitä entisestä asunnosta takaisin kauppaan pyytääkseni joko heitä korjaamaan pyörän tai muuten korvaamaan sen. Nyt kun olen täällä asuntolassa pääsen kyllä kävellenkin kaikkialle, mutta tietysti pyörä helpottaisi liikkumista huomattavasti.

HAN:in asuntola. Kauniimpi sisältä.

Opintotuella ei ihan tämmöiseen paikkaan pääse asumaan, mutta sentään voin ihastella näitä aina koulumatkalla.




Lähestulkoon aivan HAN:in vieressä on pieni kotieläintarha. Paikasta löytyy ainakin lehmiä, kanoja ja lampaita.

Uusi huoneeni. Täällä ei ole maalauksia seinillä, mutta sitä vartenhan minulla on kynä ja paperia. Ja teippiä.

Presikhaafin puiston sylkevät patsaat. Olen halunnut ottaa näistä kuvan siitä lähtien kun näin ne ensimmäisen kerran melkein kaksi viikkoa sitten.





tiistai 2. syyskuuta 2014

Kaksi viikkoa takana

...ja rutosti viikkoja edessä


Kävin taasen pyöräilemässä kaupungin keskustassa eilen. Tällä kertaa jäinkin ihan pyörimään juna-aseman vieressä sijaitsevaan kauppakatujen rykelmään; kiikarissa oli mm. löytää huivi talven varalle. Semmoinen löytyikin ja luonnollisesti seuraavasta kaupasta olisi saanut vastaavan miltei puolet halvemmalla. No eipähän kaulaa palele, jos tänne nyt jossain vaiheessa tulee pakkasia. Tällä hetkellä säät ovat vaihdelleet viileähköstä sadepäivästä keskiverto poutapäivään Suomessa.

Tarkoitus oli myös ottaa valokuvia, mutta satuin muistamaan vasta kesken matkan sen sivuseikan, että sitä varten tarvitsee ottaa kamera mukaan. Joten tyydyin napsimaan muutaman kuvan kännykän kameralla.

Taustalla näkyy hieman St. Eusebiuksen kirkkoa, joka nyt on jonkinmoisessa remontissa.


Viime kerralla kun oli täällä, kadulla mahtui hädin tuskin pyöräilemään ihmismassan keskellä. Nyt kuitenkin kaupat olivat vasta juuri aukeamassa (eikä mitenkään kovin kellontarkkaan muuten), joten väkeäkin oli huomattavasti vähemmän.

Terveellistä hiukopalaa paikallisessa McDonaldsissa. Ketsuppia yms. ei voinut itse hakea mistään, vaan ne annettiin kassalla.

Tänään oli sitten ensimmäinen koulupäivä, sillä lukujärjestelmällisistä syistä minulla ei ensimmäisiin neljään viikkoon ole maanantaisin ollenkaan koulua. Ja tiistaina ja keskiviikkona koulu alkaa vasta kahdelta ja loppuu viiden jälkeen. Mutta torstaina ja perjantaina tunteja onkin sitten yhdeksästä viiteen. Täytyy vakavasti harkita eväiden ottamista mukaan. Koulun kahvion pöperöissä ei mitään vikaa ole, mutta eväät tulisivat halvemmiksi. Alankomaissa tosiaan on ilmeisesti tapana syödä vain yksi iso lämmin ateria päivässä iltapäivällä siinä neljän viiden aikaan, ja päivällä sitten syödä voileipää tms.

Luokka on paljon isompi kuin odotin - yli 40 henkeä. Yksilölliselle opastukselle ei taida opettajilla olla hirveästi aikaa. Tosin ymmärtääkseni siinä olivat kaikki pelikurssin opiskelijat, meidät jaetaan toisilla tunneilla kahteen linjaan: designerit/artistit ja ohjelmoijat. Suurin osa on kuin onkin hollantilaisia, mutta opetus on kokonaan englanniksi ja kaikki opiskelijatkin puhuvat sitä ainakin jossain määrin.

Epäloogisesti aloitimme workshop/työskentelytunnilla (tiistaina workshop-tunnit ja muina päivinä luentoja, jos oikein kuulin). Meidät jaettiin ryhmiin, joissa sitten meidän oli tehtävänä keksiä kolme peli-ideaa ja esitellä ne opelle ja muille. Harjoitus sujui ihan rattoisasti, vaikka kukaan meidän ryhmästä ei kyennyt aikataulun sisällä keksimään pyydettyä 50 ideaa (huom. per henkilö), joista sitten hiljalleen karsittiin 3 ideaa.

Ensi kerralla tosin täytyy muistaa ottaa läppäri mukaan, kun kerran lähestulkoon kaikilla muilla näytti olevan semmoinen mukana.