lauantai 11. lokakuuta 2014

Vanha viholliseni niskasärky

Sen siitä saa kun istuu koneen ääressä sekä koulussa että kotona

Niska ja hartianseutu ovat vihoitelleet nyt pari päivää, mutta kävin eilen hankkimassa voidetta, minkä pitäisi vähän helpottaa. Asiaa tietysti myös auttaisi se, että en istuisi koneen ääressä niin paljoa, mutta kun sitä on hieman hankala välttää.

Kävimme viime viikonloppuna toisen kämppiksen kanssa keskustassa etsimässä kuivaustelinettä vaatteille. Asuntolan pesukoneen käyttö kun maksaa 3 euroa ja kuivausrumpu 2 euroa - tosin pesuainetta ei tarvitse itse hankkia. Menomatkalla päädyimme käymään vain neljässä kaupassa "nopeasti" vilkaisemassa muita juttuja, mm. Xenosessa, joka on vähän niin kuin Tiimari streroideilla. Kaikkea sekalaista tilpehööriä löytyy miniatyyri Buddha-patsaista ja Halloween-krääsästä vanhan puhelimen ja polkupyörän mallisiin herätyskelloihin - mutta ei luonnollisestikaan kuivaustelineitä.

Toinen pysähdyspaikka oli sekä käytettyjä että uusia tuotteita myyvä leffa- ja pelikauppa. Täältä nappasin mukaan Titanicin, jotta voisin vihdoinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen katsoa sen kokonaisuudessaan - aiemmin kun olen sitä katsonut olen joka kerta a) nukahtanut b) lähtenyt tekemään jotain muuta. Ja siinä oli jopa suomenkielinen tekstitys!

Kuivaustelineen löydyttyä lähdimme kämppää kohti, paitsi että matkalla kävimme pikaisesti vielä erään vaatekaupan avajaisissa. Ruuhka oli uskomaton - tuli aivan conit mieleen - mutta pääsimme hengissä ulos. Enkä onneksi vahingossa huitaissut kuivaustelineellä ketään kalloon.

Pyöräkin on nyt korjattu, niin olen päässyt huomattavasti mukavammin kouluun ja kaupungille.



Polkupyöräkelloja. Jotenkin tämä ei hirveästi yllättänyt.

Valkosuklaasta tehtyä kaakaojauhetta. Kämppiksen mukaan on hyvää.

V&D:ssä oli kauniita kirjankansia.



Syötäviä kenkiä.

Lähestulkoon jokaisessa vähänkin isossa tavaratalossa on täällä jonkinmoinen kahvila/muu ruokapaikka.
Kauppakadun varrella on tämä tyhjän näköinen rakennus, jonka ikkunoissa on osittain koottuja ja karmivia mannekiineja.

Pelikaupassa oli melkein aidon kokoinen Connor. Plus ihanaa kännykameralaatua.
 
Ai niin, ja jos kiinnostaa nähdä mitä kaikkea teen pelikurssilla, niin tämä blogi on omistettu sitä varten: Of Making Games

1 kommentti:

  1. En ehkä itse pystyisi hillitsemään itseäni kaiken tuon suklaan keskellä :D

    VastaaPoista