Vanha viholliseni niskasärky

Sen siitä saa kun istuu koneen ääressä sekä koulussa että kotona

Niska ja hartianseutu ovat vihoitelleet nyt pari päivää, mutta kävin eilen hankkimassa voidetta, minkä pitäisi vähän helpottaa. Asiaa tietysti myös auttaisi se, että en istuisi koneen ääressä niin paljoa, mutta kun sitä on hieman hankala välttää.

Kävimme viime viikonloppuna toisen kämppiksen kanssa keskustassa etsimässä kuivaustelinettä vaatteille. Asuntolan pesukoneen käyttö kun maksaa 3 euroa ja kuivausrumpu 2 euroa - tosin pesuainetta ei tarvitse itse hankkia. Menomatkalla päädyimme käymään vain neljässä kaupassa "nopeasti" vilkaisemassa muita juttuja, mm. Xenosessa, joka on vähän niin kuin Tiimari streroideilla. Kaikkea sekalaista tilpehööriä löytyy miniatyyri Buddha-patsaista ja Halloween-krääsästä vanhan puhelimen ja polkupyörän mallisiin herätyskelloihin - mutta ei luonnollisestikaan kuivaustelineitä.

Toinen pysähdyspaikka oli sekä käytettyjä että uusia tuotteita myyvä leffa- ja pelikauppa. Täältä nappasin mukaan Titanicin, jotta voisin vihdoinkin kaikkien näiden vuosien jälkeen katsoa sen kokonaisuudessaan - aiemmin kun olen sitä katsonut olen joka kerta a) nukahtanut b) lähtenyt tekemään jotain muuta. Ja siinä oli jopa suomenkielinen tekstitys!

Kuivaustelineen löydyttyä lähdimme kämppää kohti, paitsi että matkalla kävimme pikaisesti vielä erään vaatekaupan avajaisissa. Ruuhka oli uskomaton - tuli aivan conit mieleen - mutta pääsimme hengissä ulos. Enkä onneksi vahingossa huitaissut kuivaustelineellä ketään kalloon.

Pyöräkin on nyt korjattu, niin olen päässyt huomattavasti mukavammin kouluun ja kaupungille.

Polkupyöräkelloja. Jotenkin tämä ei hirveästi yllättänyt.

Valkosuklaasta tehtyä kaakaojauhetta. Kämppiksen mukaan on hyvää.

V&D:ssä oli kauniita kirjankansia.

Syötäviä kenkiä.

Lähestulkoon jokaisessa vähänkin isossa tavaratalossa on täällä jonkinmoinen kahvila/muu ruokapaikka.

Kauppakadun varrella on tämä tyhjän näköinen rakennus, jonka ikkunoissa on osittain koottuja ja karmivia mannekiineja.

Pelikaupassa oli melkein aidon kokoinen Connor. Plus ihanaa kännykameralaatua.

 
Ai niin, ja jos kiinnostaa nähdä mitä kaikkea teen pelikurssilla, niin tämä blogi on omistettu sitä varten: Of Making Games

Löysin kaakaota

Maksalaatikkoa kyllä on ikävä

Näin reilun kuukauden ja viikon jälkeen on jo huomattavasti tottuneempi uuteen paikkaan. Koulu ja muut menot alkavat olla jo melkein rutiinia. Ja olen viittä vaille saanut kaikki paperihommat pois jaloista. Pyörän piti olla korjattu eilen, mutta kaupasta soiteltiin ja pahoiteltiin, että oli ollut niin kiireistä, ettei sitä oltu ehditty korjata. Mutta minun pitäisi pystyä hakemaan se tiistaina. Enköhän minä kaksi koulupäivää selviä ilman - tai oikeastaan vain yksi, koska maanantaisin ei ole tunteja.

Tänään oli tarkoitus saada pankkiasiat hoidettua loppuun, paitsi että palvelupisteen kone ei suostunut toimimaan. Pankin rouva pyysi tulemaan takaisin sitten maanantaina. Ei ollut kuitenkaan aivan turha reissu, sain otettua paljon valokuvia - pankin vieressä oli pieni tori, ja matkan varrella puisto, joissa sitten poikkesin. Torilla eräs vaatekauppias olisi vissiin halunnut mainostaa minulle tavaroitaan. Ties kuinka mones kerta se oli kun siinä sitten selitin pahoitellen, etten puhu hollantia. Hän sitten innostui kyselemään että olenko lomalla vai asunko Arnhemissa ja kuinka kauan yms.

Paluumatkalla minulta kyseltiin jo toisen kerran opastusta, tällä kertaa tosin kysyjinä oli hollantilainen pariskunta. Valitettavasti englanti ei oikein luonnistunut, mutta paikalle piipahti paikallinen mies, joka sitten osasi ilmeisesti neuvoa suunnan.

Viime viikolla muuten ilmeni, että meillä onkin ilmeisesti netissä jonkinmoinen Study Guide (opinto-opas), joka sisältää suunnilleen kaikki tehtävänannot ja niiden palautuspäivät. Sain tietää tästä sattumalta, kun vierustoverini yritti löytää sitä. Olisi paljon kivempi, jos tästäkin olisi informoitu opiskelijoita kunnolla.

Opiskelutahti on kiireisempi kuin Metropolian kursseilla keskimäärin. Onneksi olen hyvin ehtinyt kuitenkin kaikki tehtävät tekemään. Tällä hetkellä minulla on läksynä tehdä LDD - ei, se ei ole huume, vaan lyhenne Level Design Documentista, eli sepostus siitä, miten aiemmin suunnittelemamme peli sitten käytännössä toimisi. Ja ensi torstaihin mennessä minun pitäisi mallintaa 3Ds Maxilla steampunk-teemainen viikinkilaiva. Huhhuh.

Kohta on lokakuu, ja täällä pörisee vielä onnessaan kimalaisia.

Joko tämä on joku katajan lähisukulainen, tai sitten ne vain kasvavat näin järkyttävän kokoisiksi.

Torilla oli koju, joka myi yksinomaan kuivattuja hedelmiä ja pähkinöitä.

Myyjä kysyi, että otanko kuvia televisioon. Kerroin että valitettavasti ihan nettiblogiin vain menevät.

Mansikat ovat täällä halvempia, iso kippo oli kolmisen euroa.

Kunhan tuossa ei varoiteta puistossa liikkuvista ihmissyöjäkarhuista, niin ei huolta. (Oikeasti siinä kehotetaan käsittääkseni pysymään polulla ja pitämään koirat kiinni)

Orava tuli polulla vastaan. Yritin jutella kurrelle, mutta se jostain tuntemattomasta syystä säksätti kovaan ääneen takaisin ja kiipesi sitten syöksähdellen ylös puuhun.

Puiston puut olivat muuten todella isoja.

Ruskettuminen syksyllä Alankomaissa

 ...on yllättävän helppoa.

Odotan innolla pakkasia. Lämmin keli on kyllä mukava, paitsi silloin kun täytyy kävellä suorassa auringonpaisteessa yli 2 km koululle mukanaan repun lisäksi pc-laukku läppärille. Paitsi normaalisti täällä on kuulemma talvella siinä 5-10 astetta pakkasta. Yksi talvi oli -20 astetta, ja se oli ilmeisesti harvinaisen kylmää. Saa nähdä millainen shokki on sitten palata Suomeen yleensä vuoden kylmimpään aikaan.

Olen kävellyt ympäri kaupunkia nyt parina päivänä hoitelemassa asioita pankissa ja kaupungintalolla, ja tänään muistin jopa ottaa kameran mukaan. Siinä kadulla kuvatessani yksi herrasmies (turisti ilmeisesti, kun puhui englantia) tuli kysymään minulta miten päästä joelle. Onneksi olen sen verran pyörinyt ympäri ämpäri kaupunkia, että osasin helposti neuvoa reitin. Minusta oli vain kovin huvittavaa, että mies bongasi kadulta juuri kaupungissa kolmisen viikkoa asuneen vaihto-oppilaan, jolta kysyä reittiä.

Kävelemisestä puheen ollen, sain raahattua vahtimestarin avulla vihdoin ja viimein pyöräni kauppaan, josta sen ostin. Hyvät uutiset: he voivat korjauttaa sen. Huonot uutiset: siinä saattaa kestää yli 2 viikkoa, koska he eivät itse korjaa pyöriä, vaan heidän täytyy pyytää paikalle korjaaja. Turhauttavaa, mutta saanpahan sen kuntoon. Ennen pitkää. Siihen asti pärjään bussilla ja mahdollisesti lainaamalla kämppiksen pyörää, jos on tarve mennä sen verran kauas, ettei käveleminen huvita.

Koulusta sen verran, että tiedonkulku on hirveä. Luulin Metropoliassa sen olevan huono, mutta ainakin se toimi suurimman osan ajasta, ja yleensä tiesi mitkä tehtävät pitää palauttaa ja milloin ja koska tunnit alkavat jne. HAN:lla ei näytä olevan koulun antaman sähköpostin lisäksi mitään virallista tiedonjakamiskanavaa (ja kaikki koulun sähköpostit ovat hollanniksi, jee), ja opettajat käyttävät sekalaisesti sähköpostia ja Facebookia viestittämiseen. Tehtävien palautuspäivät jäävät ainakin Game Art-kurssilla erittäin hämärän peittoon.

Lisäksi suuri luokkakoko aiheuttaa omat ongelmansa, ja lukujärjestys on hankalakäyttöinen. Meidän täytyy erikseen tarkastaa oikeastaan kaksi lukujärjestystä; Game Play ja sitten joko Game Art tai ohjelmoinnin vastaava kurssi, koska lukkarijärjestelmä ei osaa näyttää näitä samaan aikaan.

 Näihin ongelmiin varmaan sopeutuu ajan kanssa, mutta ironista on että osasto, jossa opiskelen on juuri omistettu informaatio/kommunikaatio-aloille.

Juustoliike. Täällä on isommat juustohyllyt kuin Suomessa.

 Schatkamer Walburgisin museo on hyvä maamerkki, kun suunnistaa kaupungintalolle.

Tärkein liike minulle heti ruokakaupan ja apteekin jälkeen.

Paperisota taas uudestaan

Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin

Ensinnäkin, muutin maanantaina lyhyellä varoitusajalla koulun asuntolaan. Totesimme koulun kansainvälisen toimiston henkilön kanssa sen luultavasti auttavan vaihdon ja kaiken siihen liittyvän aiheuttamaan stressiin. Lisäksi tietysti koulumatka lyheni alle kolmeen kilometriin - kouluun kestää kävellen suunnilleen 20-25 minuuttia. Olo on kyllä helpottanut jossain määrin näin kahden päivän jälkeen, vaikka tietysti vieläkin ajoittain stressitaso nousee ja olo on väsynyt. Mutta nyt jaan pienehkön kämpän kahden muun vaihto-oppilaan kanssa; yksi Briteistä ja toinen muistaakseni Karibialta. Aivan ikkunani alla sattuu kyllä olemaan asuntolan sisäpiha, missä ihmiset ilmeisesti tykkäävät bilettää, mutta enköhän pysty elämään sen kanssa. Tai hankkimaan korvatulpat.

Äkillisestä muutosta on seurannut uusi paperisota - en ole vielä edes saanut vuokrasopimusta - jonka setvimisessä kestänee jälleen viikon päivät. Mutta paikka vaikuttaa pääasiassa kivalta, ja seudulla on runsaasti upeita omakotitaloja puutarhoineen. Sekä asuntolan vahtimestari (tai talonmies? Englanniksi caretaker) on mukava, ja omistaa suloisen bullterrierin nimeltä Jack.

Lisäksi pyöräni - upouusi, hädin tuskin 2 viikkoa käytössä ollut pyörä - otti ja hajosi. Toistaiseksi en ole saanut vielä raahattua sitä entisestä asunnosta takaisin kauppaan pyytääkseni joko heitä korjaamaan pyörän tai muuten korvaamaan sen. Nyt kun olen täällä asuntolassa pääsen kyllä kävellenkin kaikkialle, mutta tietysti pyörä helpottaisi liikkumista huomattavasti.

HAN:in asuntola. Kauniimpi sisältä.

Opintotuella ei ihan tämmöiseen paikkaan pääse asumaan, mutta sentään voin ihastella näitä aina koulumatkalla.

Lähestulkoon aivan HAN:in vieressä on pieni kotieläintarha. Paikasta löytyy ainakin lehmiä, kanoja ja lampaita.

Uusi huoneeni. Täällä ei ole maalauksia seinillä, mutta sitä vartenhan minulla on kynä ja paperia. Ja teippiä.

Presikhaafin puiston sylkevät patsaat. Olen halunnut ottaa näistä kuvan siitä lähtien kun näin ne ensimmäisen kerran melkein kaksi viikkoa sitten.